Riina Kruut: Syntytarina kirjoittamisesta: Lapsuuden leikistä lastenkirjaksi

Vieraskynäkirjoitus: Riina Kruut

Lapset ovat loistavia tarinankertojia. Heidän mielikuvitustaan eivät rajoita opitut normit, eikä heitä pelota sanoa ajatuksiaan ääneen tai kirjoittaa niitä paperille. Nuorella iällä luovuuteen ja avoimuuteen rohkaisemisella voi olla kauaskantoiset positiiviset vaikutukset. Joskus lapsuuden luovuus löytää tiensä takaisin aikuisiällä, ja jos on oikein tarkkana, saattaa tarinan siemenen pystyä asettamaan oikeaan kirjoittamisen prosessiin. Lue Riina Kruutin erilainen kirjan syntytarina ja vinkit kirjoittamisen prosessiin kaikille kirjoittajille lapsista aikuisiin.

– Sitten ne ilkeät metsän tsarppahaiset tulevat ja koittavat pelotella enkelisisaruksia, mutta onneksi se Veikko-Peikko tuleekin sitten apuun ja pelastaa ne siitä pulasta. 

Näin muistan selittäneeni leikkiäni lapsena omille vanhemmilleni. Olin keksinyt niin hyvän ja kiinnostavan leikin, että ihan pelkäsin unohtavani sen, kuten joskus oli saattanut käydä. Päätin kirjoittaa leikin ja sen tarinan juonenkäänteet ylös. Olin tuolloin kymmenen vanha.

Rakastin kirjoittamista jo lapsena. Kirjoitin runoja ja tarinoita sekä omasin hyvin jännittävän ja rikkaan mielikuvituksen. Kirjoitin kuitenkin lähinnä itselleni ja lähipiirilleni. En uskaltanut edes haaveilla siitä, että tekstini voisivat olla julkisia. Tuolloin 2000-luvun vaihteessa järjestettiin erilaisia kirjoituskilpailuja esimerkiksi aikakauslehdissä, mutta niissä pärjääminen tuntui mahdottomalta. Olisin toivonut saavani enemmän tukea ja opastusta kirjoittamiseen, ja etenkin uskoa siihen, että myös lapsi voi olla loistava tarinankertoja. Osa kirjoittamistani jutuista säilyi, osalla taas päädyttiin sytyttämään saunaa, mutta “Tarina siivettömästä enkelistä” jäi elämään. Kymmenen vuotta myöhemmin löysin kirjoittamani tarinan tallesta vanhempieni luota. Luettuani häpeissäni tuon huonosti ja epäselvästi kirjoitetun pätkän tajusin, että leikissä olisi tarinallisesti kaikki ainekset vanhanaikaiseen lasten satuun. Tiedättehän, sellaiseen, missä joku kokee kamalaa vääryyttä, mutta sitten hyvä lopulta kukistaa pahan ja kaikkien loppu on onnellinen.  

Kuinka kirja syntyi

Kirjoitustyö alkoi raivokkaalla jäsentelyllä ja täydentämisellä, mutta oli sitten jäissä muutaman vuoden. Tarina pyöri elämän jaloissa eikä koskaan ajautunut prioriteettilistan kärkisijoille. Sain lopulta kirjalleni yllättäen kuvittajan. Omasta suvustani sattui löytymään lahjakas kuvataideopiskelija Laura Solkio, jonka kanssa lähdimme työstämään tarinaa eteenpäin. Kun tiesin, että projektissa oli mukana toinen henkilö, oli suhtautuminen kirjoittamiseenkin erilainen. Kirjoittaminen tuli osaksi arkea työn oheen, ja se rutinoitui tärkeäksi osaksi elämää.

Tarjosin kirjaa käsikirjoituksen eri vaiheissa useampaan kustantamoon. WSOY:lle, Suomen johtavalle lasten- ja nuortenkirjakustantamo Tammelle, S&S:lle ja muutamalle pienelle kustantamolle, joiden nimiä en edes muista. Odottelin aikani, kunnes jälleen lähdin uuteen vyyhtiin. Lähetin taas muokattua käsikirjoitusta useampaan kustantamoon. Vaikka hylsyjä sateli, olin iloinen ja otettu siitä, että sain useammasta kustantamosta palautetta. Vaikka kirjani ei ”mahtunut kustannusohjelmaan”, sain kannustusta ja rohkaisua jatkaa kirjoittamista. Tuntui hyvältä, että joku oli oikeasti lukenut käsikirjoitukseni.

Viimein lähetin pieneen inkoolaiskustantamoon, Kustannus HD:lle, valmiiksi työstetyn käsikirjoituksen. Minulle vastattiin hyvin nopeasti ja asiat lähtivät liikkumaan eteenpäin. Olin tutustunut siihen, minkälaisia kustannussopimusten kuuluisi olla ja yllätyinkin, kun minulle esiteltiin ehdotus puolikustanteesta. Puolikustanne tarkoitti kohdallani sitä, että sovimme tietystä painomäärästä, josta minä olisin velvollinen kustantamaan sovitun summan. Valmiista kirjoista kustantamo suorittaisi kirjan markkinoinnin sekä jakelun kirjakauppoihin ja kirjastoihin. Vastaisin itse sovitusta määrästä kirjan myyntejä. Tämä sopi minulle hyvin, sillä pääasiassa tavoitteeni oli saada kirja julkaistua, ei niinkään tehdä sillä voittoa. Olin harkinnut jo omakustannetta BoD -palvelun kautta, joten koin puolikustanteen siitä hieman paremmaksi vaihtoehdoksi. En ikinä unohda vappua 2017, kun sain ensimmäistä kertaa valmiin teoksen käteeni. Sain kuin sainkin kaikki kappaleeni myytyä, ja niiden tuotoilla sain kustannettua kaikki omat kuluni kirjan julkaisusta. Taisi jotain jäädä vähän taskun pohjallekin. Ehdottoman paljon tärkeämpää oli, että käteen jäi positiivinen kokemus kirjoittamisesta, fyysinen kirja omaan kirjahyllyyn sekä opit ja pintaraapaisun verran näkemystä kustannusalasta.

Suhde kirjoittamiseen nyt

Positiivinen kokemus kirjoittamisesta kantoi hedelmää, kun ymmärsin, että haluan kirjoittaa työkseni. Hakeuduin opiskelemaan markkinointia ja viestintää, ja viestintä vei sydämeni lopullisesti. Olen intohimoinen tarinankertoja ja haluan missä tahansa tekstissä tai yritystarinassa onnistua kertomaan asiat persoonallisella otteella. Haluan nostaa pintaan tunteita, käyttää rikasta kieltä ja herättää henkiin jotakin uutta.

Huomaan toisinaan unohtavani, että olen todella kirjoittanut kirjan. Olen tavallaan siitä ylpeä, mutta huomaan samalla virallisemmissa piireissä hieman vähätteleväni sitä, sillä onhan kyseessä lastenkirja eikä esimerkiksi omasta alastani kertova tietokirjallinen neronleimaus. Lisäksi kirjan nimi, “Tarina siivettömästä enkelistä” kantaa jonkinnäköistä uskonnollista leimaa, ja joudunkin aina selittelemään myös sen, että kyseessä on satu, ei uskonnollinen käännytyskirja lapsille.

Olen kuitenkin huomannut hiljalleen, että kirjani sisällön merkittävin arvostelija asuu oman pääni sisällä. Olen itse luonut ja kuvitellut lastenkirjallisuuden ympärille häpeän, sillä jokainen, joka kirjastani on kuullut, on osoittanut suurta kunnioitusta teostani kohtaan. Mitä ikinä siis luotkin, astuu sinussa itsessäsi esiin pahin kriitikko ja lynkkaaja. Unohda hänet ja nauti matkasta, sillä minkä tahansa luovan asian julkaiseminen on aina upea ja hieno juttu, josta kuuluu voida nauttia.

Olen pitänyt esikoiskirjaani harjoitusversiona ja ajatellut aina, että seuraavaksi sitten julkaisen jonkin ’oikean’ kirjan, vaikkapa tietokirjan. Olen kuitenkin ajatellut, että lastenkirjaa en ainakaan enää tee. Äitiyden ja kirjoitustaidon harjaantumisen myötä kelkka saattaakin olla kääntymässä. Minulla saattaa sittenkin olla takataskussani tarina, joka vaatii päästä kansien väliin. Sellaista luomisen voimaa ei voi edes kieltämällä pysäyttää.

Vinkit kirjoittamisen prosessiin

Kirjoittamaan oppii kirjoittamalla.

Muistan editoineeni kirjaani varmasti miljoona kertaa ja silti lopulliseen painokseen jäi kirjoitusvirheitä. Ne tuntuivat katastrofilta, mutta todellisuudessa niitä ei varmasti kukaan edes ole huomannut. Nyt kun olen kirjoittanut monipuolisesti vuosia julkaisun jälkeen, ja varmasti määrällisesti enemmän kuin koskaan ennen, en meinaa kehdata edes avata kirjaa sen tönkön kieliasun vuoksi. Omiin vanhoihin teksteihin kannattaa siitäkin huolimatta palata, sillä niistä oppii, mitä voisi tehdä toisin ja mitä tunnistaa omaksi kehityskohteekseen. Sitten on vain lähdettävä kirjoittamaan uudella tavalla.

Ideasta kirjaksi.

Matka voi olla pitkä, jopa vuosia kestävä. Omalla kohdallani matka kesti 15 vuotta siitä, kun leikiksi alkujaan syntynyt idea oli vihdoin kansien välissä. Kirjoittamisen prosessi on jokaiselle erilainen ja luova työ vaatii aikaa sekä tilaa. Voi kuulostaa erikoiselta, mutta luova työ kysyy myös rutiineja. Hioakseen oman kirjoitusprosessinsa teräväksi kannattaisi pyrkiä kirjoittamaan joka päivä vähän. Myös kirjoittamisjärjestys, taustatutkimuksen tekeminen ja koko luomisprosessin tyyli on jokaiselle yksilöllinen, eikä oikeaa ja väärää vaihtoehtoa ole. Tee kirjoitusharjoituksia ja kokeile, onko sinulle helpompaa aloittaa otsikosta vai loppuratkaisusta.

Ota selvää kustannusalasta ja omista oikeuksista kirjailijana.

Kannattaa olla myös vähän skeptinen. Jos sinulle ehdotetaan liian hyvää diiliä, kyseenalaista ja pyörittele sitä rohkeasti. Kirjan kirjoittaminen ja uuden luominen on aina arvokasta. Ota sen verran selvää alan standardeista, että sinusta tuntuu, että saat oikeudenmukaisen sopimuksen ja riittävän korvauksen omasta työstäsi, olipa kustannusmuoto mikä hyvänsä. Pääasia, että olet itse tyytyväinen ja asiat tuntuvat kohtuullisilta.

Kirjoita monipuolisesti ja lue sitäkin monipuolisemmin.

Kaiken tekstintuotannon ei kannata pysähtyä vain kirjaan, eikä kaiken lukemisen rajautua vain kirjan taustatutkimuksen tekemiseen. Näkökulmia ja maailmoja avartavaa on kirjoittaa ja lukea joskus ihan jotain muuta. Erityisesti satunnaisista kirjoitusblokeista kärsivät kirjoittajat saattavat rentoutua, kun suuntaavat luovat ajatuksensa hetkeksi toisaalle.